Ystävät kertovat

Tälle sivulle on koottu elämäni varrella kertyneiden ystävieni muistoja minusta. Osa kirjoittaa nimimerkillä oman työnsä luonteen vuoksi. Nämä ovat ystävien muistoja, eivätkä kerro mitään poliittisesta kannasta tai kannasta puoluesihteerivalintaan.

Anu Väätäjä

Ystävä ja ex-kollega

Työskentelimme Elenan kanssa yhteistyössä kiivastahtisen projektin parissa.On aina ilo tehdä töitä osaajan kanssa, jolla on päättäväisyyttä, sisukkuutta ja selkeä näkemys siitä, minne ollaan menossa. Pidän myös hänen tavastaan ajatella asioita moniulotteisesti, kuitenkaan tekemättä niistä liian monimutkaisia. Elena uskaltaa tarttua vaikeisiinkin asioihin, eikä vierasta siirtyä oman mukavuusalueensa ulkopuolelle.

Elenaa on helppo lähestyä ja hän on luonteva esiintyjä, joka saa viestinsä perille tarvittaessa useammallakin kielellä. Sosiaalisten tilanteiden moniottelija, jolla on kykyä lukea hyvin ympäristöään ja ihmisiä, joiden kanssa asioi. Toisin kuin moni muu, Elena on vilpittömän kiinnostunut keskustelukumppanistaan ja siitä, mitä hänelle oikeasti kuuluu.

Siinä missä tiukassa paikassa monella on taipumusta vaipua synkkyyteen, on Elenalla kyky löytää aina uusi tulokulma asioihin ja voimakas halu hakea ratkaisu. Humaanin ja äärettömän huumorintajuisen ulkokuoren takaa paljastuu kuitenkin tarvittaessa erittäin tiukka neuvottelija, jolla on faktat hallussa.

Elena on väsymätön, kannustava sparraaja kollegoilleen, joka haastaa hyvällä tavalla itseään ja meitä muita niin työelämässä kuin sen ulkopuolellakin. Organisaatiota, joka saa käyttöönsä Elenan osaamisen, hienon persoonan ja sitoutumisen, voi ainoastaan onnitella.

Eeva Houtbeckers
Tutkijatohtori, Aalto yliopisto/Koneen säätiö

Elena on epätavanomainen: hänessä yhdistyy visio paremmasta maailmasta ja samalla kyky tehdä suunnitelmia sen toteutumiseksi. Elenalle ei ole olemassa mahdottomuuksia, on vain tilanteita, joihin on mahdollista löytää ratkaisu yhdessä. Elena on liikkunut niin monenlaisissa maastoissa, että moniin asetelmiin hänellä onkin jo karttaluonnos ennalta, kun toiset vasta selvittelevät ilmansuuntia.

Tutkin työkseni työtä ja taloutta. Jatkuvasti kohtaan merkkejä siitä, että työn ja talouden tietämys on implisiittisesti määritelty tietynlaisten ihmisten asiantuntemusalueeksi. Ääneen sanomaton oletus on, että tulee olla tietty koulutus, osaaminen, tausta, sukupuoli, ulkonäkö ja yhteiskunnallinen asema, jotta voi uskottavasti kommentoida työllisyyden ja talouden kysymyksiä. Elenan osallistuminen YLE:n aamu-tv:n Jälkipörssiin on haastanut näitä konventioita jo yhdeksän vuoden ajan. Vain ottamalla tilaa saa tilaa.

Maria Magi
Espoo

Tutustuessani Elenaan olin vain muutamaa tuntia aiemmin kuullut, että juuri syntyneellä lapsellani on Downin syndrooma. Olimme täysin shokissa uutisesta ja meitä pelotti tämä meille entuudestaan hyvinkin vieras asia. Elena saapui paikalle tukihenkilönä. Muistan hyvin kuinka hän kaiken kaaoksen keskellä hymyili rauhallisesti ja onnitteli syntyneestä lapsesta. Pelkästään tuo onnittelu auttoi sillä hetkellä ymmärtämään, että asiat eivät ehkä olleetkaan niin huonosti kun olimme pelänneet.

Elena on ihminen, joka työskentelee sekä vapaa- että virka-ajallaan sydämellään ja pyyteettömästi. Se on harvinaista. Arvostan Elenaa kovasti ja seuraan nöyränä vierestä, kuinka hän keskittää kaiken tarmonsa yhteiskunnallisiin asioihin vaikuttamiseen oli sitten kyseessä hänen oma työnsä tai yhteinen kiinnostuksen kohteemme, erityislasten oikeudet ja asema Suomessa.

Altti Moisala
Tampere

Tutustuin Elenaan nuorena. Yhdestä asiasta saattoi jo silloin olla varma: Elenan seurassa ei koskaan pitkästynyt. Elena oli nopealiikkeinen ja päättäväinen. Välillä kuunneltiin herkullisia anekdootteja laulusoolosta irlantilaisessa baarissa tai jäynästä rasistisesti käyttäytyneelle puhelinpalvelun asiakkaalle. Parasta olivat kuitenkin syvälliset ja älykkäät keskustelut suurista aiheista, kuten politiikasta ja rakkaudesta.

Ihailin jo nuorena Elenan sosiaalista älyä. Hän kykenee kuuntelemaan ymmärtävästi, olemaan keskipisteenä, antamaan tilaa ja vapauttamaan tunnelmaa huumorilla. Hän pystyy olemaan tiukkana, jäynäämään, antamaan tukea, vakuuttamaan ja paljon muuta, tilanteen vaatimalla tavalla.

Elenan taidot ovat vieneet hänet sinne, missä tarvitaan kykyä saada ihmiset taivuteltua toimimaan: muun muassa nuorisotyöhön, ylioppilasliikkeeseen ja ammattijärjestöön. Tai on oikeastaan väärin sanoa, että taidot ovat vieneet Elenaa, koska se on Elena, joka vie.

Piia Niilola
Toimintaterapeutti, Helsinki

Olen tavannut Elenan ensimmäisen kerran Naistenklinikalla. Tein tuolloin vapaaehtoistyötä tukihenkilönä perheiden kanssa joiden lapsella todetaan Downin oireyhtymä. Ystävyytemme syventyi alkumetreillä nopeasti: kesken tapaamisemme jouduin tunnustamaan että “lapseni oksensi villatakillesi”.

Ystävänä Elena on mitä parhain: voi mennä pitkäkin aika, ettemme ehdi kohdata mutta juttu jatkuu kuin itsestään kohdattuamme jälleen. Elena on lojaalein ja rehellisin ihminen jonka tunnen. Hän on ystävä, kenen takinhelmaan voin pyyhkiä ne surun kyyneleet, naurunremakat ja – mitä ilmeisimmin, myös oksentaa.

Erityisen lapsiperhearjen keskellä ihminen tarvitsee ihmisiä, joiden lausuma ”minä tiedän miltä sinusta tuntuu” on kuin vapautuminen vankilasta. Tarvitsemme ihmisiä keiden kanssa kirota ja iloita. Elenan seurassa on koko tunneskaala sallittua – yhtälailla osaamme iloita niistä pienimmistäkin eteenpäinmenoista lastemme elämässä. Bonuksena se, että nykyään osaamme karaokeillassa sujuvasti viittoa biisit, jos lauluvuoroa ei satu muuten saamaan!

Janne ”Rysky” Riiheläinen
Joensuun Yo-lehden ex-päätoimittaja, Joensuu

Ylioppilaskunnissa on monenlaista ihmistä. Motiiveja ja kykyjä riittää moneen lähtöön, kuten politiikassa aina.

Elena kuului siihen omalla tavallaan hyvin kirjavaan joukkoon, jonka ajatteli pääsevän pitkälle. Kun tuollainen äly ja tahto saavat vuosien myötä käyttöönsä lisää elämänkokemusta, tietoa, verkostoja ja ymmärrystä, syntyy väkisinkin vaikuttavuutta.

Täkäläisille opiskelijapiireille tyypillistä on se, miten ihmiset ovat eri puolilta maata hyvin erilaisista ympäristöistä ja lähtökohdista. Jotkut sitten pyörivät vain opiskelijakuplassa, toiset toimivat opiskelupaikkakuntansa todellisuudessa. Elena nähtiin kirjaimellisesti banderollin varressa puolustamassa maakuntien näkökulmaa. Tämä kuvaa myös hyvin sitä, miten Elena pystyy ymmärtämään erilaisten todellisuuksien sisältämiä tahtotiloja ja merkityksiä. Tämä on tärkeä taito, oli kysymys sitten yksittäisen ihmisen, organisaation tai koko yhteiskunnan kanssa toimimisesta. Kuplat ovat ihan muita ihmisiä varten.

Isä Heikki Huttunen
Pääsihteeri, Conference of European Churches

Nuorisotyö oli yhteys, jossa aikonaan tutustuin 14-vuotiaaseen Elenaan. Elena ei tosin soveltunut “työn ko
hde” -käsitteeseen, vaan hänestä tuli heti myös työn toteuttaja ja kehittäjä. Suorasukainen ajattelu ja kommunikaatio selkeyttivät hänen käsitystään ortodoksisen kirkon toiminnasta, ja hetikohta Elena analysoi ongelmia ja ideoi uutta. Hän löysi paikkansa nuorten ryhmästä ja menestyksekkäästi toi siihen uusia jäseniä. Muutamilla nuorten matkoilla – kotimaassa ja Pariisista Moskovaan – selviydyimme mainiosti vähillä yöunilla, askeettisissa olosuhteissa bussimajoituksessa ja muualla, emmekä kadottaneet yhtään alaikäistä matkustajaa. Pidän Elenaa selkeänä ja empaattisena ajattelijana ja aloitekykyisenä ja luovana organisaattorina. Samat vahvuudet näkyvät hänen lämpimästä ja uskollisesta ystävyydestään, jota perheeni ja minä olemme saaneet nauttia noista ajoista lähtien.

Aisleen Randhawa
Moscow

I first met Elena at Trinity college in Dublin, when we ended up in the same Russian class. She stood out in terms of her ability and also as being smart and ambitious. We have been friends for more than twenty years (!) and that still holds true. She was always someone that when she set her sights on something she went about it with great commitment and that you could always rely on her do what needs to be done and done well. I would also say that she is kind, funny and a great beer drinking companion!

Timo Siivaara
Amsterdam

Vuonna 1984 tutustuin Elenaan takapihallamme ja häneltä taisi vielä puuttua etuhammaskin! Tapasimme säännöllisesti takapihamme keinuilla ja annoimme mielikuvituksen lentää: se Elenan kanssa onkin ollut niin hauskaa. Seikkailimme lähistön juoksuhaudoissa, talvella rakensimme lumilinnoja ja järjestimme naapuruston lapsille hiihtokilpailuja. Jo silloin ei ollut tärkeää se kuka voittaa vaan kunhan osallistuu.

Musiikki on ollut meille molemmille hyvin lähellä sydäntä. 80-luvun hitit osattiin ulkoa ja olihan meillä oma bändikin joka “esiintyi” muutaman kerran mattotelineillä. Eikä pidä unohtaa rakkauttamme Euroviisuihin. Osasimme kappaleet ulkoa niin hyvin että vaikka Israelin euroviisu hepreaksi sujui täydestä.

Perheeni muutto ja sen jälkeen opiskelut erottivat meidät yli 20 vuodeksi mutta ystävyys ei koskaan häipynyt ja nyt olemme taas löytäneet toisemme. Olen hyvin onnellinen ja iloinen siitä, että saan kutsua Elenaa ystäväkseni.

“Kuningatar K”
Helsinki

Ystävystyimme sairastuttuani vakavasti. Elämäni pahimmassa kriisissä Elenan tapa kohdata ihminen teki syvän vaikutuksen: hän tarjosi perheellemme konkreettista apua ja minulle mahdollisuutta puhua raadollisistakin asioista. Monessa liemessä marinoitunut erityislapsen äiti nappasi tiukasti kiinni kevyemmästä tuttavuudesta huolimatta ja auttoi selkeämmille vesille. Tiukassa tilanteessa viljelty musta huumori ei voi olla huonosta!

Elena on lämmin ystävä, joka puolustaa tarmokkaasti oikeudenmukaisuutta ja seisoo heikomman puolella. Hänen maailmankuvansa on realistinen ja hän on loistava keskustelija, joka tekee teräviä havaintoja. Elena on yllättänyt minut uskomattomilla organisointitaidoillaan ja käytännöllisyydellään. Kun kuvioon yhdistetään Elenan loistavat verkostoitumistaidot, hän todella pistää asioita tapahtumaan